Musiikkiterapia
Psykodynaamisessa musiikkiterapiassa musiikkia käytetään psykoterapeuttisen keskustelun rinnalla, sen tukemiseksi tai sen sijasta tilanteissa, joissa asiakas ei kykene keskustelemaan, tai hänen on muuten vaikea ilmaista itseään puhumalla. Suomessa musiikkiterapiaa on käytetty tuloksellisesti esimekiksi osana psykiatrista hoitoa, tunne-elämän vaikeuksista kärsivien lasten ja nuorten kuntoutuksessa, kehitysvammaisten hoitomuotona, erityisopetuksen tukena, päihdeongelmaisten kuntoutuksessa, sekä ikäihmisten hoidossa.
Onko musiikkiterapia uusi hoitomuoto?
Musiikkiterapia voidaan jäljittää liittyvän varhaisiin Egyptin, Kiinan, Intian, Japanin, Kreikkalaisten ja Roomalaisten sivilisaatioihin 1500 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Varhaisimpana musiikkiterapeuttina pidetään Raamatussa esiintyvää heprealaista Daavidia, jonka tehtävänä oli harppua soittamalla rauhoittaa kuningas Saulin raivokohtauksia. Antiikin kreikan filosofit Platon ja Aristoteles kehottivat käyttämään erilaista musiikkia erilaisiin vaivoihin ruumiin ja sielun tasapainon löytämiseksi. Etenkin Aristoteles tunnisti musiikin terapeuttis-puhdistavan funktion. Heidän oppeja voidaan jossain määrin kutsua musiikkiterapian esivaiheiksi.
Aristoteleen mukaan musiikki jäljittelee (kreikk. mimesis tarkoittaa jäljittely; lat. = imitatio) välittömästi tunteita tai mielen tiloja: herkkyyttä, vihaa, rohkeutta, itsehillintää ja niiden vastakohtia. Musiikin kuuntelussa sitä vastaava tunne valtaa mielen, mitä seuraa katharsis eli puhdistuminen. Huomionarvoista on, että Antiikin kreikan lääketieteellä ja musiikilla oli yhteinen Apollo jumala. Historiasta huolimatta musiikin terapeuttisia vaikutuksia on aloitettu tutkimaan tieteellisesti viime vuosisadan puolella, eli musiikkiterapia on käsitteenä vielä varsin nuori.
Moderni musiikkiterapia?
Moderni musiikkiterapia sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa. Sotaveteraaneja hoitavassa sairaalassa huomattiin, että psyykkisiä ongelmia voidaan hoitaa tehokkaasti musiikin avulla: pelkotiloja voidaan rauhoittaa, tunteita voidaan ilmaista ja kuntouttaa fyysisiä ongelmia. Pian musiikin käyttöä erilaisissa hoitolaitoksissa alettiin lisätä ja musiikkiterapia levisi nopeasti. Yhdysvalloissa musiikkiterapia otettiin joidenkin yliopistojen opetusohjelmaan jo 1940-luvulla.
Musiikkipsykoterapian ”äitihahmoina” voidaan pitää Juliette Alvinia, joka kehitti Free Improvisation Music Therapy -mallin 1950- luvulta alkaen, sekä Mary Priestleytä, joka kehitti Analytical Music Therapy -mallin Iso-Britanniassa. Molemmat musiikkiterapian koulukunnat edustavat psykodynaamista/psykoanalyyttista viitekehystä. Alvinin ja Priestleyn pioneerityö musiikkiterapian menetelmien, teorian ja koulutuksen alueilla loi perustan modernille musiikkipsykoterapialle. Vuonna 1998 ilmestyi Kenneth Bruscian teos The Dynamics of Music Psychotherapy, jossa määriteltiin psykodynaamisen musiikkipsykoterapian keskeinen teoria ja menetelmät. Nykyään Jyväskylän yliopistossa toimii musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, jossa on mahdollista opiskella musiikkiterapiaa:
Jyväskylän yliopisto - Musiikkiterapia
Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto - Musiikkiterapia
Katseltavaa:
How music can heal our brain and heart
Music Therapy and its Impact on the Brain
Music Therapy and Autism Connect
Luettavaa:
Musiikin vaikuttavuus aivojen kuntoutuksessa
Musiikkiterapia skitsofreniapotilaiden hoitomuotona
Musiikkipsykoterapia - teoria ja käytäntö
Muistaakseni laulan - tutkimusraportti