Laulamisesta

16.3.2020

Käydessäni tutussa muistisairaiden hoitopaikassa, huomasin laulaessani pohtivani laulamista, sitä kuinka laulan ryhmässä. Olen huomannut että laulutapani on muuttunut musiikkiterapeutin ammatissa kannattelevaksi. Laulan hiljempaa ja annan tukea ryhmälle jos se sellaista kaipaa, muutoin säestän kitaralla. Laulutapaa ei voi ehkä kutsua taustalauluksi, sillä en ole taustalla vaan osa yhteistä äänimaisemaa.

Joskus minulla on syyllisyyden tunteita tällaisesta laulutavasta, sillä muusikkotaustani muistuttaa voimakkaasta ilmaisusta johon kannustettiin. Esiintyvän artistin toimessa se on usein tarkoituksenmukaista sillä yleisö on tullut oletettavasti kuuntelemaan artistia. On toki tilanteita joissa yleisö yhtyy artistin lauluun ja artisti alkaa laulamaan sanan sieltä täältä, ikään kuin kannatellen yleisön laulua. Näissä tilanteissa artisti ottaa usein vaistonvaraisesti sivuroolin, sillä yleisöllä on enemmän sanottavaa, laulettavaa.