Näinä pandemia-aikoina moni on joutunut siirtymään työ- ja siviilielämässä etäyhteyksien päähän. Olen jutellut kavereiden kanssa videopuheluita ja terapiatapaamiset ovat olleet etänä. Ensimmäinen terapiatapaaminen asiakkaan kanssa etänä ei mennyt ihan putkeen. Valmistauduin siihen testaamalla yhteyden edellisenä päivänä kaverin kanssa. Istunnon alkaessa kuva näkyi mutten kuullut asiakkaan ääntä. Damn, bluetooth-kaiuttimeni sotki äänen asetukset, onneksi ratkaisu löytyi ja pääsimme aloittamaan.
Etäterapian käyttöönotto käynnisti pohdinnan fyysisyydestä, mitkä tilanteet ja tapaamiset ovat sellaisia, joissa fyysinen läsnäolo on tärkeää? Onko fyysinen läsnäolo yksi toimivan terapian elementti? Joidenkin tutkimusten mukaan etäterapian on todettu olevan yhtä tehokas tai jopa tehokkaampaa kuin kasvokkain tapahtuva terapia. Tässä yksi tutkimus aiheesta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23886401
Assosiaatio johdattaa videokuvan ja äänen avulla tapahtuvasta etäterapiasta VR-maailmaan eli virtuaalitodellisuuden maailmaan. Virtuaalitodellisuus voi mukailla todellista ympäristöä tai sen kautta voidaan luoda kuvitteellinen ympäristö. Virtuaalilasit päässä voit astua kolmiulotteiseen todellisuuteen ja tavata tulevaisuudessa vaikka terapeutin. Miltä VR-terapiatapaaminen tuntuisi ja millä tavoin se olisi erilainen verrattuna perinteiseen terapiaan?
”Tulevaisuus on lähempänä kuin uskotkaan”
– Petri Ruusunen
Palataan pohdinnassa hieman taaksepäin, terapiatapaamiseen etänä, jossa käytettävissä ovat videokuva ja ääni. On olemassa useita ohjelmia, joiden kautta asiakas ja terapeutti voivat tavata online, Skype, Zoom ja Microsoft Teams lienee yleisimpiä.
On mielenkiintoista seurata millä tavoin etäterapia kehittyy ja kuinka yleistä siitä tulee verrattuna perinteiseen kasvokkainterapiaan. HUS ja Kela ovat hyväksyneet etäterapian toteuttamisen, joka mahdollistaa sen käyttöönoton laajemmin julkisella sektorilla. Luulen, että etäterapian käyttö lisääntyy, osittain epidemian seurauksena, osittain tekniikan kehittyessä. Etäterapiassa on myös ekologinen puoli, asiakkaan ja terapeutin tarvitse liikkua erikseen fyysiseen tilaan, jossa tavata. Tekniikan kehitys saattaa johtaa terapian siirtymisen VR- maailmaan, jossa kohtaaminen saattaa muistuttaa kasvokkain kohtaamista. Who knows.
Tästä käynnistyy pohdinta musiikkiterapian ja musiikkikeikkojen fyysisyydestä. Minulla on etänä järjestettävästä musiikkiterapiasta vielä hyvin vähän kokemusta, joka on ollut varovaisen myönteistä. Ensi viikolla alkaa ensimmäinen musiikkiryhmä, joka kokoontuu etänä. Olen pohtinut mitä rajoituksia etätyöskentely asettaa ryhmälle, se jäänee nähtäväksi. Moni keikkaileva artisti siirtyi epidemian myötä pitämään keikkoja Facebookin ja Instagramin kautta livenä. Yle Areena lähettää keikkoja ilman yleisöä, jolloin yleisön ja esiintyjän kokemus ja osallisuus muuttuu.
Pohdinta on hyvä palauttaa alkuun. Mitkä tilanteet ja tapaamiset ovat sellaisia, joissa fyysinen läsnäolo on tärkeää? Onko fyysinen läsnäolo yksi toimivan terapian elementti?
Hyvää etävappua!
Antti